Minä, Riina
Olen kasvanut keskellä kaunista suomalaista luontoa. Lapsuudenkotiani ympäröi metsien, peltojen, niittyjen ja järvien syli, joka oli aina avoinna. Missä lapsena kasvoin, kuului sinne erottamattomasti myös paljon erilaisia eläimiä. Lapsena rakastin yli kaiken niittyleinikkiä, joka on yhä lempikukkani. Ihmettelin silloin, enkä voinut ymmärtää, miksi hevonen ja kanit pihallamme eivät syöneet niin kaunista ja ihanaa kukkaa.
Olen Riina Pippuri joensuulainen luontokuvaaja ja graafinen suunnittelija. Valmistuin Karelia-ammattikorkeakoulusta medianomiksi 2018 syksyllä, ja sen jälkeen valmistuin vielä puutarhuriksi viime syksynä. Työskentelen kotonani pienellä viherkasvien ja kuivakukkien valloittamalla työpisteellä olohuoneen nurkassa. Pian heinäkuussa olen toiminut vuoden pienyrittäjänä. En koskaan tavoitellut sitä, että työllistäisin itse itseni, mutta olen tiennyt, että se voisi kuitenkin sopia minulle. Elämä on ohjannut tähän pisteeseen pienin johdatuksin. Teen nyt sitä, mikä luo elämääni merkitystä.
Sydämestäni haluan auttaa muita sekä luoda kauneutta maailmaan. Toteutan sisältä kumpuavaa tarvetta osin työlläni. Nähdessäni kaunista suunnittelua, pysähdyn ja tunnen jotakin taikaa sydämessäni. Haluan luoda samanlaisia kokemuksia työlläni ympärille. Projektini ovat hyvin monenlaisia, mutta pääasiassa luon kuvallista materiaalia verkkoon tai printtiin toisille pienyrittäjille, yhdistyksille ja järjestöille.
Sitten on tietysti luontokuvaus, joka on se ydin. Se on asia, joka tekee minut. Se on tapani ilmaista itseäni. Koen ääneni kuuluvan parhaiten luontokuvaamalla. Luontokuvaus myös hoitaa kokonaisvaltaisesti sieluani ja kehoani. Ajatus luonnon lumossa kulkemista syntyi kesällä 2018, kun suunnittelin valokuvanäyttelyä. Niinhän se on, askellan luonnon lumossa, mutta samalla välitän sitä lumovoimaa myös muille kuvillani. Verkkokauppani syntyikin viime vuonna juuri tästä ajatuksesta – jakaa luonnon ilosanomaa ja kauneutta ympärillämme. Alkuviikosta muuten saapui uusia postikortteja, ja ne ovat nyt verkkokaupassani.
Ihmisenä vaalin tietoisesti kykyä ihmetellä, yllättyä ja olla utelias elämää kohtaan. Sisäinen lapseni saa elää vahvasti, vaikka joskus kuulenkin olevani naiivi. Olen löytänyt jälleen sinne, missä lapsenakin olin. Olen herkkä ihminen, minkä olen tajunnut vahvuudekseni heikkouden sijaan. Olen myös loputon pohdiskelija ja teen ajatuksella sekä hartaudella asioita, kun niihin ryhdyn. Kuulen hyvin usein muilta, että olen erittäin maanläheinen ja rauhallinen luonnonlapsi. En ihmettele tätä, koska syntymäkarttani heijastaa juuri näitä ydinolemuksen piirteitä.
Astrologia onkin teinistä saakka kulkenut matkassani enemmän ja vähemmän. Muistan vieläkin sen ilon 12-vuotiaana, kun löysin kirjastosta hyllyn, joka oli täynnä rajatiedon kirjallisuutta. Nykyisin kumppanini kanssa vitsailemme, mistä hyllyvälistä minut varmasti löytää kirjastosta. Pari viikkoa sitten tajusin, miksi astrologian tutkiminen on ollut niin kiintoisaa ja luonnollista minulle. ’’Astrologia on maanläheistä. Se pohjautuu vuodenaikoihin ja luonnonsykleihin.’’ Jotakuin näin Kirsi Halla-Seppälä sanoi, ja koin oivalluksen.
Elämässäni on tietysti muutakin kuin työ ja luonto. Rakastan eläimiä, etenkin kaikenlaisia jyrsijöitä. Rakkaus karvakuonoihin lienee syntynyt lapsuudenkodin eläintarhasta. Lapsena minulla oli oma hamsteri Alli, mutta kotona käyskenteli myös hevonen, kaneja, kissoja, koiria, lemmikkikäärmeitä ja lukuisia luonnosta ‘‘pelastettuja’’ otuksia erilaisissa läpinäkyvissä laatikoissa. Kolmisen vuotta sitten adoptoin hamsterin ja siitä lähtien kotonamme onkin asunut pikkuisia. Pian meille on muuttamassa kodinvaihtaja Prinsessa-pupu! En malta odottaa tutustumista uuteen persoonaan.
Eläinten lisäksi vapaa-ajallani hoivaan kasveja kasvimaallani suvun paikalla, palstalla kaupungissa ja parvekepuutarhassani. Satoa syntyy vuosi vuodelta enemmän. Keväällä siemenen kylvö tuntuu kovin kaukaiselta, mutta pian leivän päällä onkin oma tomaattisiivu. Kasvun seuraaminen on ihmeellistä. Reseptinä joka vuosi sama auringon valo, multa, vesi ja hoiva. Salainen puutarhahaaveeni on kasvattaa oma leinikkipelto ja perustaa kunnostamamme saarimökin pihalle onnistunut mehikasviperenna.
Teinpä mitä tahansa vapaalla tai työssäni, usein se liittyy tavalla tai toisella luontoon. Se on ihmeellinen ja inspiroi kerta toisensa jälkeen puuhastelemaan parissaan. Ja vielä palaten alkuun, niittyleinikki on myrkyllinen kasvi. Onneksi lapsuudenkodin eläimet tiesivät sen!
Minä noin 10-vuotiaana hamsterini Allin kanssa.
Lopuksi vielä pieni yllätyksien lista minusta.
Olen hidas lukemaan ja kirjoittamaan sekä teen paljon kirjoitusvirheitä, mutta olen oppinut elämään tämän ominaisuuden kanssa. Tämänkin tekstin parissa tulen käyttämään useita tunteja, kun varmistan ettei kirjaimet ole vaihtaneet paikkaa.
Olen aurinko ja kuu härkä ja nousevana skorpioni. Syntymäkartallani olisi muillekin jakaa maan elementtiä. Ilma puuttuu kokonaan. Aloitan pian astrologian opinnot.
Olen asunut aina Pohjois-Karjalassa. Kahdessakymmenessäkuudessa vuodessa olen asunut vain kolmessa kodissa.
Olen sokerihiiri. Aamupalaksi maistuisi aina suolaisen sijaan mieluummin makea.
Jos en rentoudu luonnossa, loikoilen sohvalla sarjojen parissa. Onneksi meillä ei ole televisioita!
Rakkaudesta luontoon,
