Opiskelemani astrologian juuret ammentavat luonnosta
Kun kuulin ensimmäistä kertaa ajatuksen ’’astrologia on luonnosta’’, jotain liikahti syvällä sisälläni. Tuntui, kuin olisin saapunut satamaan, ja kiinnostukselleni astrologiaan olikin luonnollinen selitys. En kuitenkaan vielä ymmärtänyt ajatusta, mutta tunsin sen totuuden syvällä sydämessäni. Pian opiskelujen alkamisen jälkeen olikin aivan looginen selitys sille, miksi astrologian kieli puhuu niin voimakkaasti minulle. Olen luonnonlapsi ja olen löytänyt aina luonnosta eniten sisältöä ja ymmärrystä elämääni.
Opiskelemani länsimaisen astrologian juuret ovat tosiaan luonnossa. Se perustuu trooppiseen eläinrataan eli vuodenaikoihin - siis aikaan, luontoon ja ennen kaikkea valoon. Eläinrata jonka Aurinko kiertää vuodessa, muodostaa vuodenajat. Tässä vaiheessa on hyvä huomioida, että astrologiassa on hurjasti suuntauksia ja koulukuntia. Tämä kirjoitus käsittelee länsimaista astrologiaa, jota opettajani Kirsi Halla-Seppälä luonnehtii lisäksi eläväksi ja shamanistiseksi.
Astrologian opiskelu on luonnonrytmien, elementtien, vuodenkierron ja syklisyyden peilaamista itseen ja elämään.
Minulla on aina ollut tarve ymmärtää kaikki taustalla vaikuttava. Siispä aika alkuun opiskelin, mikä on eläinrata. Trooppinen eläinrata on Auringon kiertämä rata taivaankannen ympäri. Maapallolta katsottuna se on kuin eräänlainen vyöhyke, jota pitkin Aurinko, Kuu ja kaikki aurinkokunnan planeetat kiertävät. Tämä rata on jaettu 12 yhtä suureen lohkoon, josta tulevat astrologiset kaksitoista merkkiä. (Wikipedia - eläinrata)
Nämä eläinradan merkit ovat saaneet nimensä saman nimisten tähdistöjen mukaan, jotka noin 2200 vuotta sitten asettuivat suunnilleen yhteen eläinradan kanssa. Tähdistöillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä länsimaisen astrologian kanssa. Länsimainen astrologia perustuu ainostaan eläinrataan, joka on aikoinaan määritelty alkamaan muuttumattomasti Oinaasta kevätpäiväntasauspisteestä. Aurinko etenee Oinaasta 30 asteen lohkoissa vuoden aikana aina Kaloihin käyden kaikki eläinradan merkit läpi.(Wikipedia)
Totta oleva väite tähdistöjen muuttumisesta maan kallistumisen vuoksi ja siten uuden merkin käärmeenkantajan olemassaolosta ei koske länsimaista astrologiaa. Sideerinen astrologia perustuu ymmärtääkseni näihin tähdistöihin.
Palaan nyt siihen, miksi valo on keskeisessä roolissa länsimaisessa astrologiassa. Kuten edellä kerroin astrologinen vuosi alkaa kevätpäiväntasauksesta, jolloin päivä ja yö ovat yhtä pitkät. Aurinko sijaitsee eläinradalla tällöin aina Oinaassa. Tästä matkataan valon huipentumaan kesäpäivänseisaukseen, jolloin valoa on eniten koko vuodenkierron aikana ja päivä on pisin. Aurinko sijaitsee eläinradalla tällöin Ravussa. Kesäpäivänseisauksesta matkataan syyspäiväntasaukseen ja valon määrä alkaa vähenemään luonnossa. Syyspäiväntasaus on aina Vaa’assa, jolloin päivä ja yö ovat taas saman pituisia. Tästä valon määrä jatkaa vähenemistä ja tullaan talvipäivänseisaukseen, kun valoa on vähiten koko vuodenkierron aikana ja päivä on lyhin. Aurinko sijaitsee talvipäivänseisauksen aikaan aina eläinradalla Kauriissa. Tästä Aurinko jatkaa kohti Kevätpäiväntasausta ja valon määrä alkaa lisääntymään hiljalleen. Valo on siis merkittävässä osassa opiskelemani astrologian perustaa.
Kuvassa näkyy, kuinka vuodenkierron aikana on valoa. Astrologinen uusi vuosi alkaa kevätpäivänseisauksesta Oinaassa, jolloin alkaa myös kevät. Kevään merkkejä ovat siten Oinas, Härkä ja Kaksoset. Kesä alkaa kesäpäivänseisauksesta Ravussa, ja kesämerkkejä ovat Rapu, Leijona ja Neitsyt. Samalla kaavalla näet syksyn ja talven. Kuva havainnollistaa myös sitä, että kalenterikuukaudet eivät kulje suoraan astrologisten merkkien kanssa yhdessä. Merkki vaihtuu aina noin puolenvälin tienoilla jokaista kalenterikuukautta.
Opiskelemani astrologia pohjautuu myös ajanlaatuun. Kaikki mitä on tapahtuvaksi, niin ajanlaatu vastaa juuri siinä hetkessä tapahtuman olemusta. Asiat ja syntymä tapahtuvat, kun ajanlaatu vastaa tapahtuman/ihmisen olemusta ja luonnetta. Astrologian avulla ei siis määritellä mitään, vaan peilataan ja heijastetaan sitä, mitä jokin on. Tämä on ollut minulle suurin oivallus, joka vieläkin aukeaa terälehti kerrallaan.
Planeetat ovat symboleita, joilla ymmärretään tuota ajanlaatua. Ne kuvaavat tietynlaista energiaa, persoonallisuuden osaa ja ulottuvuuksia ihmisolemuksessa. Kun tutkitaan planeettoja, ei tutkita niitä avaruudessa, vaan niiden symboleja meissä ja elämässä. Seuraava ajatukseni olikin, miten ihmeessä planeetat avaruudessa voivat symboloida ihmisen eri puolia? Muistan lukiossa opiskelleeni makro- ja mikrokosmoksesta, joka selittää tämän. Kaikkeuden kaikki tasot toimivat samalla tavalla. On makrokosmos, joka on maailmankaikkeus ja mikrokosmos, joka voi olla esimerkiksi ihminen tai kukka. Mikrokosmoksessa on maailmankaikkeus pienoiskoossa. Hermeettisen maailmankatsomuksen mukaan aurinkokunta planeettoineen vastaa siis ihmisolemuksen eri tasoja. ’’Kuin ylhäällä niin myös alhaalla’’ on hermeettinen vastaavuuden laki. Tämän lain mukaan maailmankaikkeuden periaatteet ja energia ovat kaikessa olevassa. Kaikki muodot - pienet ja suuret ovat vastaavia. Tämä on ikiaikaista filosofiaa, mihin astrologian kieli pohjautuu.
Astrologia on luonnon kieli, joka on hyvin symbolista. Siksi se on aina tulkitsijansa näköistä. Se ei anna suoria vastauksia eikä se luokittele, mutta auttaa tutkimaan ja pohtimaan itseä sekä elämää. Opinnoissa on painotettu paljon, että astrologia voi olla elävää. Ei tarvitse opetella ulkoa kirjoista niin sanottua kuollutta tietoa, vaan ammennamme tietoa sisältä - luonnostamme. Tietysti tämä vaatii kielen peruspalikoiden hallitsemisen, mutta kun ne ovat sisäistetty, kaikki muu voi virrata hyvinkin intuitiivisesti. Pyrinkin siihen, että tulevaisuudessa tulkintahetkissä olen opas, joka kulkee eri maailmojen välillä, eikä tulkintani tule mielestä, vaan sydämestä käsin.
Astrologian juuria pohtimalla, tutkimalla ja selvittämällä olen ymmärtänyt, miksi minun on helppo lähestyä astrologian kieltä eritysesti kukkien kautta. Jokainen harjoittaa astrologiaa omista uskomuksistaan, maailmaankatsomuksestaan ja tietoisuuden tasostaan käsin.
Tiedän kokemuksesta, millainen esimerkiksi voikukka on. Olen viettänyt aikaa ja tutkinut niitä luonnossa ihan lapsesta asti. Olen opiskellut biologiaa ja erityisesti kasvibiologiaa. Se auttaa ymmärtämään myös symbolisesti kukkien kieltä helpommin. Voikukka liitetään Jupiteriin, sillä näillä on jotain samaa olemassa olon energiassa ja luonteessa (keltainen ilon lähettiläs, leviää tehokkaasti - laajeneminen, ilo - Jupiterin teemoja). Parhaillaan kukkien avulla pystyn siis harjoittamaan elävää astrologiaa, jota ammennan lähteestäni ja läsnäolon taidolla luontoyhteydestäni.
Kukkien ja luonnon kanssa jotakin vain avautuu ja virtaa kuin itsestään. Kukat ja luonto opettavat ja auttavat ymmärtämään astrologian kieltä, ja ovat siksi vahva osa harjoittamaani astrologiaa. Yllä olevassa violetissa kuvassa ovat mukana jokaisen eläinradan merkin kanssa yhteen sointuvat kukat, ja niillä todellakin on jotain yhteistä.
Eikö olekin ihan valtavan kiinnostavaa ja syvää, niin syvää, että ei yhdessä, kahdessa tai kolmessakaan kirjoituksessa voi kaikkea avata? Eikä varmaan koko tämän elämän aikana. Tiedän kuitenkin sen verran, että edellisissä elämissä olen harjoittanut yhteyttäni luontoon hyvin pitkälle, mistä osin pääsen nauttimaan myös tässä hetkessä ja haluan jakaa luonnon lumoa sinun kanssasi.
Lähteet
Wikipedia - Eläinrata
Wikipedia - Ekliptika
Sielunkartta -astrologiakoulutus (Kirsi Halla-Seppälä)
12.1.22 Shamanistinen astrologia -webinaari (Kirsi Halla-Seppälä)
ps. Kirsillä on alkamassa uusi koulutusryhmä!
Rakkaudella 13.1.2022,
